Klubin alkutaipaleelta

Jaakko Tuokko:
LC-Luopioinen, tunnelmia ja toimintaa 30 v ajalta

Luopioisissa elettiin 1976 Aku Körhämön, Oiva Rantasen, Toimi Kaukosen, Tauno Tyrnin ja Paavo Helenin aikaa. Pitäjässä asusteli yli 3200 asukasta. Luopioisten kk alkoi kehittyä. Pitäjässä toimi viisi kunnallista koulua ja neljä postia, mm Aitoossa oli kuusi kauppaliikettä. 

Luopioisten OP:ssa Aitoossa, jossa tuolloin työskentelin , oli menossa talvella 1976 tilintarkastus.  Tarkastajina olivat Eino Salminen, kirkolla toimiva sukkatehtailija ja silloinen kunnansihteerimme Hannu Ranta.  Pankin aamulla auettua siellä vieraili sahalahden LC:n edustaja, joka kertoi järjestöllä olevan keräys nimeltään ”Leijona leukemiaa vastaan” ja pyysi sulkakeräykseen myyntiapua vaimoltani Anjalta, joka toimi tuolloin kassanhoitajana. Hän  otti nipun sulkia myytäväksi ja lupasi lähettää osan myöskin Kirkonkylän ja Rautajärven konttoreihin. Sulkia myydessään Anja esitti toivomuksen: ”Ettekö tekin voisi viimein perustaa oman Clubin – on vähän noloa myydä sahalahtelaisten tavaraa”.  Iltapäiväkahvin yhteydessä  esitykseen palattiin ja loppupäivä käytettiinkin sitten clubin perustamiseen. Lähdekirjana toimi Urheiluseuran julkaisema muutaman kuukauden vanha Vero- eli ns. Juorukalenteri. Kirjasta etsittiin kymmenkunta henkilöä pitäjän eri alueilta ja -ammateista. Heille laadittiin kirje ja  pyydettiin parin viikon kuluttua yhteiseen neuvonpitoon. Verotiedot henkilöistä eivät olleet kriteereinä – osalla kutsutuista saattoi esim. tila olla tai yritys vielä isän nimissäkin ja pojan ansiotulot siten vaatimattomat.

Tuossa uudessa neuvonpidossa kukin mukana ollut esitti yhden uuden jäsenen, jolloin tarvittava määrä jäseniä, 22, oli kasassa. Hauhon clubista saatiin hyviä neuvoja ja tätä  kautta siitä tuli kummiklubi. Perustamiskokouksessa olivat paikalla LC:n laajentamistoimikunnan pj Kalevi Seppälä , piirikuvernööri Eero Heikkilä ja liittosihteeri Pekka Sarvanto selostaen kukin puheenvuoroissaan lionstoiminnan taustaa ja työtä. Kokouksen 26.8.1976 pöytäkirjan 5 §:ssä  näkyy clubin lievät synnytystuskat. Se kuuluu seuraavasti: Päätettiin lopultakin, kahden tai kolmen keskenmenon jälkeen perustaa Luopioisiin Lions Club. Perustajajäseninä paikalla olivat: Toivo Bärling, Pentti Hippeläinen, Alpo Honkanen, Tapio Körhämö, Erkki Laine, Tapio Mikkola, Erkki Murto, Arto Niemi, Antero Nieminen, Pertti Nieminen, Elo Peltonen, Jarkko Pihkala, Hannu Ranta, Esa Rouvila, Eino Salminen, Raimo Salminen, Jarmo Tapola, Jaakko Tuokko ja Jouko Vaisalo. Ismo Ali-Kippari, Aulis Jaakkola ja Paavo Saarinen olivat estyneitä saapumaan kokoukseen, mutta ilmoittivat olevansa mukana asiassa. Clubin ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Eino Salminen.

Niinpä piirikuvernööri Eero Heikkilä saattoikin tiedottaa  alueelleen: ”Uudisoi heti kärkeen. että I kirjeessäni lupailin uutta klubia Luopioisiin, joka lupaus on nyttemmin lunastettu, kun 26.8.1976 perustimme PDG Kalevi Seppälän, liittosihteeri ja lady Pekka Sarvannon sekä Hauhon veljien presidentti Erkki Sarkkolan ja opaslion Osmo Konttisen kanssa Lions Club Luopioinen- nimeä kantavan clubin, järjestysnumeroksi tuli maassamme 630 ja piirissämme 49.  Onnea, Menenestystä ja Vaikutusvaltaa. LC Hauhon veljille kiitokset synnytyspolttojen tuotua maailmaan peräti 22 veljeksen potran sarjan.  

Klubi joutui Hämeenlinnan talousalueeseen. Tämä oli vieraampi kuin suunta Pirkanmaalle. Matkat olivat myös pitkiä. Vaati todellista clubihenkeä ajaa pimeässä syksyllä, senaikaisilla liukkailla teillä ja- renkailla kokoukseen Forssaan ja takaisin. Muutaman vuoden jälkeen klubi hakikin ja sai siirron nykyiseen 107E -piiriin.

Uusi jäsen lähti vauhdilla liikkeelle välittömyydellä ja huumorilla höystettynä. Usko tulevaisuuteen oli niin vankkaa, että 1976 pöytäkirjasta löytyy maininta: ”Rahastonhoitaja ei tarvitse takuita.” Clubin ensimmäisen esitelmän piti Pertti Nieminen tien rakentamisesta ja ensimmäinen aktiviteetti oli jouluaaton sääveikkaus, jonka tuotto päätettiin käyttää  valmistuvan Vanhustentalon väritv:n hankkimiseen.    Vaikka tuolloin ei vielä tunnettu sanaa  ”verkostoituminen” niin sekin alkoi miltei välittömästi  koskapa klubin sihteeri vieraili jo 7.9.1976 LC Teeswater, Onatario Canadan kuukausikokouksessa

Mutta vaikeuksiakin ilmeni: Leijonamarssin laulaminen ei sujunut.  Alkuajan vuosikokouksen pöytäkirjassa on merkintä: ”Puheenjohtaja avasi kokouksen ja veljet leijonat karjuivat.”  Ongelman syvyyttä tukee jonkun ajan kuluttua maininta, jossa lohkon pj. Eino Sinisalo kehoittaa harjoittelemaan leijonamarssin laulamista erityisesti piirikuvernöörin vierailua silmälläpitäen.

Varainhankinta

Clubin perustamisesta aina 80-luvun puoliväliin saakka puuhasteltiin varojen hankinnassa pääasiassa Verokalenterin teon parissa. Kalenterin painosmäärä oli parhaimmillaan 600 kpl ja sitä työstettiin alkuaikana vahamonistuskoneella. Puunistutusta suoritettiin pitäjän eri kylissä suurella joukolla – illalla odotti sauna virvokkeineen. Vapputanssit järjestettiin Rautahovissa tai  Seura talolla. Myöhemmin tulivat mukaan Juhannustanssit Puutikkalassa. Tansseistakin löytyy hauska merkintä: V 1985  on päätetty, että Vapputanssien järjestysmiespalkkiot päätettiin hoitaa Pentti Hippeläisen rakennuspiirustuksilla Maamiesseuralle.

Lähemmäksi yhdeksänkymenenlukua tultaessa veljet urhokkaat marssivat joukolla mottimetsään. Kiintiö oli kunakin vuonna 2 mottia tai 200 mk/veli. Vuosikymmenen taituttua clubi tarttui suururakkaan.  Päätettiin tehdä pitäjää ja sen yritystoimintaa esittelevä video. Luopioisten kunta tuki luonnollisesti hanketta, samoin koko pitäjän yrittäjäkunta. Tavoitetta vauhditettiin:  Sihteeri kirjaa: ”Ilmoitushankinnan vauhdittamiseksi päätettiin palkita eniten ilmoituksia hankkinut ¾  l  viski- ja toiseksi tullut ½ l vodkapullolla.”

Viimevuosina toiminta on pyörinyt suurelta osalta venelaituriprojektien ja Kimppakisan puitteissa.  Toki siinä välissä on tehty kirkkoveneelle suoja, maalattu sotainv. Esko Isosuon talo ja vähän muuta pienempää.  Hankkeiden suunnittelun yhteydessä on käytetty myöskin aivotyötä.  Mahtaneeko olla kovin monta clubia, joka on saanut hankeeseensa TE-Keskuksen rahoitusta ja toiseen taasen Aarne Ritari säätiön avustuksen ?.

Toki muutakin toimintaa oli: Maalattiin urheiluseuran puku- ja varastotiloja ja lipputankoja, tehtiin TVH:lle kuusesta aurausviittoja, arvuutettiin Uudenvuoden säätilaa tai Olympiamitallien määrää jne. Joskus selvitettiin tarpeellinen avustuspyyntö yksinkertaisestikin: Päätettiin laittaa hattu kiertämään.

Me palvelemme

 Nappulahiihdot ovat olleet parin vuosikymmenen ajan ohjelmassa.  Lainaan Sydän-Hämeen  lehteä: Hiihtäjän kuvan alla lukee: ”Kuusivuotias Atte Hanki on hiihtäjä nimeänsä myöten. Hän sivakoi toiseksi Luopioisten leijonien järjestämissä nappulahiihdoissa”.

Klubi oli aktiivinen lenkki myös pururadan saamiseksi Luopioisten kirkonkylään.                                           

Vuoden 1990 pöytäkirjassa mainitaan käydyn kiivasta keskustelua myös liikuntahallin tarpeellisuudesta ja paikasta. Kun kunta asiasta sitten aikanaan päätti olivat veljet jo mukana yksissä miehin apuna tässäkin hankkeessa. Oltiin apuna puutavaran sahauksessa ja sen taapeloinnissa. Hallin puutavaranhan kunta otti omasta metsästä.

Oman lipun clubi sai 1986, jonka kanssa olemme marssineet Suomen Lipun jäljessä Itsenäisyyspäivänä ja Kaatuneitten muistopäivänä isiemme työtä ja uhrauksia kunnioittaen.  Sotainvalidit ja –veteraanit ovat koko toiminnan aikana olleet klubin sydäntä lähellä.

Toiminnalla saaduilla varoilla on tuettu ja avustettu  lukuisia tahoja: Jo mainitut sota- ja veteraanijärjestöt, vanhukset,  nuoriso, vähävaraisia on Jouluna muistettu. On oltu hankkimassa pianoa, tukemassa kirkkovenehanketta, kuulovammaisia, kehitysvammaisia, Aitoon Äitikerhoa, Urheiluseuraa jne. Mutta kun luin pöytäkirjasta, että clubimme on ollut 1000 mk edestä  hankkimassa pitäjään defibilaattoria en muistanut minkälainen väline tässä onkaan tullut hankituksi ?.  Onneksi tieto ei ollut kaukana. Vaimoni opasti välineen olevan kone, jolla sydän rytkäistään uudelleen  tahtiin. Voipi olla tarpeen itse kullekin – ajallaan.

Hyvää yhdessäoloa

Harrastustoimintaa oli paljon: Pelattiin lentopalloa, jääkiekkoa ja pesäpalloa, suunnistettiin ja ammuttiin. Ammuttiin niin perusteellisesti, että veli Aulis ladynsa Marjatan kanssa voitti kaksi Lions Clubin Suomen mestaruutta ja yhden hopeamitallin. Clubikokouksissa lyötiin vetoa kortinpelaajien paremmuudesta ja heitettiin niin tikkaa kuin huultakin

Oman sijansa saakoon kertomuksessa clubiesitelmät. Vuosikymmenten saatossa tietoa on kertynyt kokouksissa pidettyjen esitelmien muodossa  laidasta laitaan.  On kuultu esitelmää  Suomen pystykorvan kasvatuksesta sementtihiukkasen historiaan, DX kuuntelusta käsijyrsimeen ja luonnonmerkeistä ennustamiseen ja kaikkea siitä väliltä. Lainaan taas  pöytäkirjamerkintää: ”Kuultiin veli Erkki Nurmen pitämä esitelmä: Ihminen. Esitelmä mykisti täysin kuulijat”

Luopioisten Lions Clubista on  muodostunut taipaleellaan yhteisö, jossa on ollut mielekästä ja antoisaa taivaltaa. Kuluneet vuodet ovat tuoneet veljille ja ladyille toverillisia ihmissuhteita ja  elämyksiä yhteisten tehtävien parissa. On oltu läsnä juhlassa, surussa ja ilossa. Näissä kaikissa ladyt ovat olleet mukana ja antaneet monelle tilaisuudelle tärkeimmän sisällön, josta he ansaitsevat suuren kiitoksen.

Klubimme yksi perustajäsenistä, Jaakko Tuokko, piti yllä esitetyn esitelmän LC-Luopioisten 30-vuotisjuhlassa elokuussa 2006. Tekstin on lyhentänyt ja muokannut Seppo Kääriäinen.